Innostunut, teoreettinen ikioppija :)

Opettajan on hyvä tuntea itsensä, jotta pystyy auttamaan muita ihmisiä heidän oppimismatkallaan parhaalla mahdollisella tavalla. Eli koitanpa nyt pohtia, millainen ihminen Kirsi-Maria Hiltunen, tuttavallisemmin Kiiki, oikein onkaan.

Ensimmäisenä mieleeni tulee olevani teoreettinen ihminen, joka on parhaimmillaan ajatellessaan, kirjoittaessaan ja lukiessaan. Monet käytännön asiat ovat minulle vaikeita – paitsi teoriassa :) Teoriassa tiedän paljon, koska luen todella paljon, mutta tiedon vieminen käytännön taidoksi asti on usein vaikeaa. Ehkä se johtuu harjoituksen puutteesta, koska olen pienestä pitäen ollut lukutoukka, tai sitten se on vain ominaisuuteni, josta on hyvin vaikea päästä eroon. Tuntuu, että käytännön työt vaativat minulta enemmän harjoittelua kuin muilta – käteni eivät vain tahdo totella, vaikka aivot yrittävät. Lisäksi olen aina ollut luonteeltani haaveilija, joten siksikään urakointi ja asioiden sutjakka ja nopea tekeminen ei vain tahdo luonnistua.

Taisi olla vuosi 2006, kun aloitimme mieheni kanssa suuren urakan – siirsimme vanhan 1910-luvulla rakennetun hirsitalon Revonlahdelle ja aloimme tehdä siitä itsellemme kotia Siikajokivarteen. Rakennusprojekti on ollut meille molemmille myös suuri oppimisprojekti, koska olemme käyttäneet – ensimmäistä kertaa elämässämme – vanhoja rakennusperiaatteita ja mahdollisimman paljon aitoja, vanhoja materiaaleja. Urakan alusta lähtien minä olen ottanut roolikseni tiedon etsimisen, lukemisen ja asioiden ymmärtämisen teoriatasolla – paljon olenkin lukenut matkan varrella. Mieheni on ollut vastuussa varsinaisesta tekemisestä ja minä olen ollut näissä käytännön asioissa apurina – ja neuvojana. Sen verran olen ottanut vastuuta myös käytännön asioista, että olen opetellut tekemään vanhoja maaleja, kuten munatemperaa, luuliimamaalia ja kaseiinimaalia, ja lähes kaikki maalausurakat ovatkin olleet minun heiniäni. Urakka on yhä vielä kesken – vanhan materiaalin käyttäminen vaatii aina rutkasti enemmän aikaa ja vaivaa kuin kaupasta uuden hankkiminen – ja matkan varrella olemme oppineet todella paljon paitsi rakentamisesta, myös itsestämme ja toisistamme – ja toisiltamme.

Kuvailisin itseäni myös helposti innostuvaksi persoonaksi, jota kiinnostaa kaikki uusi ja ihmeellinen. Olen innokas oppimaan uusia asioita, etenkin siinä teoriassa, ja olen kiinnostunut oikeastaan lähes kaikesta taivaan ja maan välillä. Kaikenlainen suunnittelu on lähellä sydäntäni. Rakastan opiskelua ja olenkin vuosien varrella kahminut opintoja varmaan jo vähintään kahden yliopistotutkinnon verran. Lukiostani päästyäni minun oli vaikea tietää, mitä haluaisin lähteä lukemaan, koska vaihtoehtoja oli liikaa. Lopulta yliopistossa opiskellessani innostuin aina uusista kursseista ja aineista ja minun oli hyvin vaikea rajoittaa opintojani. Kahmin opintoja sieltä täältä ja hieman tuoltakin. Aloitin opintoni matematiikalta ja innostuin etenkin teoreettisesta matematiikasta niin, että aioin valmistuakin sieltä puolelta. Opiskeltuani kaikenlaista ja ollessani matematiikan seminaarikurssilla (eli lähes valmiina matemaatikkona) päätin kuitenkin vaihtaa tietojenkäsittelytieteen puolelle. Siellä olin innostunut etenkin käyttöliittymäsuunnittelusta ja käytettävyydestä, joissa ajattelin nimenomaan monitieteellisen ja laaja-alaisen opintotaustani olevan eduksi.

Työelämään päästyäni kävin myös paljon erilaisia kursseja ja halusin jatkuvasti tietää ja oppia enemmän kaikesta työhöni liittyvästä. Nokia-urani jälkeen olin jonkin aikaa työttömänä, kuten niin moni muukin. Kun sain tietää tulevasta työttömyydestäni, ensimmäisenä aloin miettimään opintomahdollisuuksia ja menin avoimen yliopiston sivuille tutkimaan tarjontaa. Niinpä löysin itseni pian monikulttuurisuuden approbatur-opintojen parista. Muistan, kuinka jossain vaiheessa näitä opintoja kirjoitin Facebookiin, kuinka rakastan opiskelua ja kuinka toivoisin pystyväni aina vain opiskelemaan ja tekeväni työurani pelkästään opiskellen! Vuoden työrupeaman jälkeen löysin itseni taas opiskelemasta, tällä kertaa näitä opettajan pätevyysopintoja. Ja mukavaa on taas ollut :)