Yhdessä osaamiseen!

Yhteisöllisyys ja ryhmän voima ovat tärkeitä oppimisen kannalta. Mieleenpainuvimpia oppimiskokemuksia saa nimenomaan toimimalla ryhmässä eri tavoin, kuten keskustelemalla ja toisia opettamalla. Ryhmä on vähintään kahden hengen yhteenkuuluva porukka, jolla on jokin yhteinen tavoite, tiedostamaton tai tiedostettu, joskus jopa julkilausuttu.

Ryhmäytymiseen kuuluu Me- ja He-ajattelu. Ryhmädynamiikalla viitataan ryhmän jäsenten välisiin suhteisiin ja kommunikaatioon. Ryhmässä henkilöillä voi olla erilaisia rooleja, kuten johtaja ja sihteeri tai aktivoija ja kuuntelija. Rooli ja identiteetti ovat eri asioita, mutta parhaimmillaan ihminen voi eri rooleissaan ilmentää eri puolia identiteetistään. Vaikeinta on olla roolissa, joka on jollain tavalla täysin vastakkainen henkilön ominaisuuksiin nähden – jos esimerkiksi introvertti yksinpuurtaja joutuu olemaan aktivoiva tiimin vetäjä. Toisaalta henkilön rooli voi vaihtua ryhmän kehittymisen myötä. Henkilö voi aluksi vetäytyä enemmän syrjään ja kuunnella ja kuulostella ryhmää ja ryhmäläisiä, mutta pikku hiljaa ryhmän kehittyessä ottaa itselleen aktiivisempaa roolia.

Ryhmäytymisen alussa ryhmäläiset seuraavat ja analysoivat ohjaajaansa ja hänen käyttäytymistään tarkasti – hänen eleitään, ilmeitään, tapaansa keskustella ja herätellä keskustelua. Tämän tarkkailun ja vuorovaikutuksen seurauksena syntyy hiljalleen ryhmän kulttuuri. Ohjaajalla on siis tärkeä ja aktiivinen rooli ilmapiirin ja ryhmän tulevan vuorovaikutuksen rakentajana. Alkuvaiheessa kannattaa pohtia erilaisia keinoja tutustuttaa ryhmäläiset toisiinsa ja rohkaista jokaista ryhmäläistä osallistumaan ryhmän toimintaan ja kommunikointiin. Ryhmäytymisen onnistuminen vaikuttaa ratkaisevasti oppimiseen. Tähän vaiheeseen kannattaakin käyttää aikaa, koska se palautuu moninkertaisesti myöhemmin takaisin. Erilaisia keinoja ryhmäytymiseen ja tutustumiseen on vaikka kuinka paljon.

Toisessa vaiheessa, kuohuntavaiheessa, opettaja voi saada osakseen kritiikkiä. Tässä vaiheessa on tärkeää, että ohjaaja ottaa kritiikin vastaan rauhallisesti ja muistaa sen kuuluvan osana ryhmäytymiseen. Jos ohjaaja ärtyy saamastaan palautteesta ja kritiikistä, laajenee ärtyminen helposti koko ryhmän tavaksi ottaa vastaan palautetta eli ärtyisyydestä tulee osa ryhmäkulttuuria. Kuohuntavaiheessa ryhmään on usein muotoutunut pienempiä ryhmiä, jotka voivat kilpailla keskenään. Myös ulkopuolisiin ryhmiin verrattuna voi esiintyä kilpailuhenkeä – halutaan olla parempia kuin muut. Ohjaaja voi käyttää tätä kilpailuhenkisyyttä hyväkseen motivoinnissa ja innostamisessa, kunhan muistaa positiivisen hengen, eikä lietso eripuraa ryhmän sisällä.

Sopimusvaiheessa ryhmän jäsenet tuntevat yhteenkuuluvuutta. Ulkoapäin ryhmä voi näyttää sisäänpäin lämpiävältä ja tehottomalta. Riskinä on tässä vaiheessa ryhmäajattelu, jossa jokainen ryhmäläinen pyrkii muokkaamaan omaa näkemystään sen mukaan, mitä luulee muiden ryhmäläisten ajattelevan. Ohjaaja voi pyrkiä vähentämään ryhmäajattelua herättämällä eri tavoin ryhmää ajattelemaan asioiden eri puolia mahdollisimman monipuolisesti. Ohjaaja voi innostaa ryhmää toimimaan huomaamalla ryhmän hyvyyden (”Onpa meillä hyvä porukka!”) ja kannustamalla miettimään keinoja tulla vielä paremmaksi. Tässä vaiheessa voidaan myös tehdä yhteistyötä ulkopuolisten ryhmien kanssa.

Neljännessä vaiheessa ryhmä toimii ja myös tunteiden ilmaiseminen ryhmässä on sallittua. Yksilöt ominaisuuksineen saavat nousta esiin ja kunkin osaamisalueita osataan käyttää hyväksi. Ohjaajalla ei ole enää niin suurta organisointivastuuta, vaan ryhmäläiset ottavat enemmän vastuuta ryhmän toiminnasta. Ryhmä voi epäonnistua, jos ohjaaja tässä vaiheessa jakaa ryhmäläiset sisäpiiriin ja ulkopuolisiin. Viimeisessä eli viidennessä vaiheessa ryhmän toiminta lopetetaan.

Ryhmäytymiseen vaikuttavat monet asiat, esimerkiksi uusien jäsenten tuleminen ryhmään kesken kaiken. Ohjaajalla on tällöin tärkeä ja vastuullinen rooli saada uudet jäsenet integroitua olemassa olevaan ryhmään niin, etteivät he jää ulkopuolisiksi. Myöskään ohjaajan ei tule jättäytyä ulkopuoliseksi, vaan hänen tulee alusta lähtien olla mukana ja näyttää olevansa ryhmän jäsen.

Ohjaajan ei tule missään vaiheessa alleviivata ryhmäytymisvaihetta, vaikka hän onkin tietoinen kulloinkin vallitsevasta vaiheesta. Ohjaajan täytyy olla tietoinen omasta suhtautumisestaan ryhmään ja pyrkiä viemään ryhmää eteenpäin. Ohjaajan pienimmätkin teot vaikuttavat ratkaisevasti ryhmän toimintaan. Jos ohjaaja huomaa, että asiat eivät etene tai ryhmäytyminen ei edisty, hän voi käyttää erilaisia metodeja ryhmän herättämiseen. Muulloin hän voi keskittyä yhteenkuuluvuuden edistämiseen. Eri ryhmävaiheisiin on olemassa erilaisia väliintulomenetelmiä. Kuohuntavaiheessa voidaan käyttää kuunteluharjoituksia, opiskelijoiden istumapaikkojen ja pienryhmäkokoonpanojen vaihtamista ja roolien vaihtamisharjoituksia. Yhdenmukaisuusvaiheessa voidaan eri tavoin vahvistaa ryhmähenkeä, tarkistaa pelisääntöjä ja käyttää draamaa. Kypsän ryhmätoiminnan vaiheessa ohjaajan kannattaa pysyttäytyä taka-alalla – jos joku toimii, siihen ei kannata sörkkiä. Tehtäväkeskeiset tavoitteet ovat siinä vaiheessa tärkeimpiä. Lopetusvaiheessa voidaan käyttää erilaisia lopetusrituaaleja, todistuksia, juhlia ja tulevaisuuden suunnittelua.