Herättelyä ja koukkuja kehiin!

APE-päivän 6 aiheena oli aktivoiva opetus. Tutkimusten mukaan opiskelijat jaksavat keskittyä pelkkään luentoon 8-9 minuuttia kerrallaan, joten noin kymmenen minuutin välein luennolla kannattaisi olla jotain herättävää ja aktivoivaa. Opetuksen vaihtelevuus on siis tärkeää. Aktivointi viittaa vireystilaan, jonka voi mitata fysiologisesti. Se on siis eri asia kuin motivointi ja motivaatio. Oppimisen, kuten muunkin kognitiivisen suoriutumisen kannalta optimaalinen vireystaso on jossain puolessa välissä – liian matalalla vireystasolla ei tahdo pysyä hereillä, kun taas liian korkealla vireystasolla opiskelija on liian aktiivinen, eikä malta kuunnella ja keskittyä. Opetus ei siis saa myöskään olla liian aktivoivaa ja liikaa stimuloivaa. Kuten kaikessa, tulisi löytää kultainen keskitie.

Aktivoivalla luennolla luennoitsija pyrkii eri tavoilla herättelemään opiskelijoita. Yksinkertaisimmillaan tämä voi tarkoittaa niin mielenkiintoista esitystapaa, joka imaisee kuuntelijat mukaansa. Yleensä tällöin puhutaan tarinan kerronnasta – luento on järjestetty tarinaksi, josta kuuntelijat kiinnostuvat ja haluavat kuulla kaiken tarkasti loppuun asti. Luennolla voi aktivoida myös havainnollistamalla aihetta eri tavoin. Tämä voi tapahtua valaisevien esimerkkien avulla, jotka parhaassa tapauksessa liittyvät läheisesti kuuntelijoiden kokemusmaailmaan. Myös kuvat ja videot elävöittävät luentoa. Kysymysten avulla kuuntelijoita voidaan herätellä pohtimaan aihetta. Luento voidaan myös aloittaa asettamalla jokin herättelevä kysymys, johon kuulijakunnalla ei ole valmista vastausta, mutta johon luennon aikana saadaan näkökulmia ja ehkä jopa vastaus.

Esittäjän valmistautuminen on hyvin tärkeää aktivoinnin kannalta. Esiintyjän varmuus ja asioiden esittely omakohtaisesti ja omalla tavalla tuo esitykseen elävyyttä. Esityksen alkuun kannattaa panostaa – alussa täytyy saada myyty aiheensa ja itsensä kuuntelijakunnalle. Alun täytyy siis olla kiinnostava, ytimekäs ja koukuttava. Luennoitsijaa seurataan hyvin tarkasti, joten kaikki maneerit, käsien liikkeet, ilmeet jne. ovat hyvin tärkeitä. Liikkeillä, ilmeillä ja eleillä saa myös esitykseen elävyyttä. Asioiden alleviivaus ja tuonti henkilökohtaiselle tasolle on yksi keino elävöittää luentoa. Tärkeissä kohdissa voi esimerkiksi kehottaa miettimään jotain lausetta tai ajatusta tyyliin ”Mietipä hetki tätä lausetta”, ”Kiinnittäkää tähän huomiota!” tai ”Kirjoittakaa ylös – tämä on tärkeä asia!”.

Oppilaiden itseohjautuvuuden ohjaaminen on tärkeää, jotta opiskelija itse ottaisi vastuuta oppimisestaan ja löytäisi keinoja motivoitua ja aktivoitua. Motivoitunut opiskelija saa enemmän irti myös esimerkiksi massaluennoista. Itseohjautuvuus tarkoittaa oppijan omaa kykyä hahmottaa omaa oppimiskykyään, oppimispäämääriään ja oppimistavoitteitaan. Oppija ottaa itse vastuun opiskelemisestaan ja ymmärtää oman aktiivisen roolin ja oppimistekojen tärkeyden oppimisen kannalta. Itseohjautuvaksi oppijaksi opitaan vähitellen ja opettaja voi tukea tätä prosessia esimerkiksi käyttämällä monipuolisia opetusmenetelmiä. Tällöin opiskelija oppii itsestään oppijana ja omista oppimistavoistaan ja huomaa hiljalleen, mitkä keinot sopivat parhaiten hänen oppimiselleen.

Opetuskeskustelu on eräs tapa aktivoivan ja pohtivan opetustuokion järjestämiseen. Alla ajatuskartta kyseisestä opetusmenetelmästä. Siihen on koottuna kaikki tärkeimmät asiat liittyen opetuskeskusteluun ja sen järjestämiseen.

Nyt jälkikäteen ajateltuna MO-tehtävämme alussa olisin voinut hieman herätellä ryhmää. Esimerkiksi diojen etsimiseen meni aikaa ja sillä välin olisi voinut vaikka kysäistä, tietävätkö toiset, mikä meidän aiheemme on ja mitä ajatuksia se heissä herättää. Oppia ikä kaikki.