APE2: Pohdintaa oman APE2-teemaryhmän toiminnasta

APE2-teemaopinnoissa olin yrittäjyysryhmässä yhdessä Päivi Jämsän, Satu Kaijasen, Jarmo Kukkosen ja Anna Maija Pirttikoski-Mäkilevon kanssa. Ryhmätyön alussa listasimme toimintaperiaatteiksemme seuraavat:

• ryhmän jäsenet kantavat yhdessä vastuun ryhmän toiminnasta,
• sovituista aikatauluista pidetään kiinni,
• materiaali suunnitellaan yhdessä,
• kannustetaan ja autetaan toisiamme.

Periaatteet toteutuivat mielestäni hyvin ja ryhmä toimi mainiosti.  Pohdimme yhdessä aluksi lähestymistapaamme aiheeseen ja osatehtävien jakamista. Tämä sujui hyvin jouhevasti ja pääsimme kukin pohtimaan omia osa-alueitamme. Alussa kokosimme Google Docsin dokumenttiin kaikenlaisia yrittäjyyskasvatukseen liittyviä asioita, joita löysimme kirjoista ja netistä – näitä itse esityksen koostajat käyttivät hyväkseen muun materiaalin lisäksi. Samalla pohdimme esityksen runkoa. Minä haastattelin Sadun kanssa Martti Pietilää ja koostin haastattelusta videon. Lisäksi toimitin materiaalia muille ryhmäläisille teoriaosuuksiin. Jokainen ryhmäläinen toimi hyvin aikataulun puitteissa ja ohjauspäivänä esityksemme olikin jo lähestulkoon valmiina.  Hioimme yhdessä esitettävät diat kuntoon ja sovimme, mitä kukin tekee itse esityksessä. Tämän jälkeen jokainen valmistautui esitykseen itsenäisesti kotonaan. Itse yritin vielä hioa videota kuntoon.

Koen, että jokainen kantoi vastuuta ryhmän toiminnasta ja jokainen osallistui omalla panoksellaan ryhmän toimintaan ja tuotokseen. Kaikki tuotimme materiaalia ja hioimme sen yhdessä loppuun. Aikataulut pitivät hyvin muuten, paitsi itse esityksessä vauhti oli vähän liiankin rauhallinen ja Jarmon esimerkkiin ei jäänyt lopulta riittävästi aikaa. Meidän olisi pitänyt varmaan napakammin sopia ajan seuraamisesta ja oikeasti seurata ajan kulumista koko esityksen ajan ja selkeästi lopettaa jokin osio, kun aika tulee täyteen. Asiaa olisi auttanut, jos olisimme nimenneet jonkun esityksen aikavastaavaksi – hän olisi voinut antaa merkkejä seuraavaan osioon siirtymisestä. Nyt aika vain kului ja osaan jutuista meni enemmän aikaa kuin oli sovittu. Saimmekin tähän liittyen hyvän palautteen: Jarmon esimerkki olisi pitänyt olla ennen ryhmätehtävää, jolloin Jarmo olisi saanut esitellä esimerkin rauhassa ja loppu aika olisi voitu käyttää ryhmätehtävän tekemiseen. Näin jälkikäteen ajatellen näin olisi totta kai pitänyt tehdä. Ryhmätyön tekemisen innossa emme tuota olleet aiemmin tajunneet.

Toinen hyvä palaute oli se, että video olisi voinut olla koko esityksen lähtökohtana niin, että olisimme näyttäneet pätkän kerrallaan ja käsitelleet videolta nousseita asioita. Palaute oli todella hyvä – video ja esityshän koostuivat samoista asioista. Ongelma oli se, että muut ryhmäläiset tekivät jo täyttä häkää muuta materiaalia samalla, kun me Sadun kanssa sovimme videon tekemisestä ja kävimme tekemässä haastattelun. Video oli valmiina siinä vaiheessa, kun muillakin oli jo materiaali tehtynä. Tässä vaiheessa emme enää hoksanneet, että asiat voisi vielä vinksauttaa eri tavalla ja lomittaa video ja muu materiaali. Tässä näkyy ryhmätyön haaste: kun asioita palastellaan eri ryhmäläisille tehtäväksi, voi jossain vaiheessa jotain tärkeitä ideoita jäädä tulematta, koska kellään ei ole suunnittelu- ja tekovaiheessa vielä kokonaisnäkemystä. Täysin yhdessä tekeminen on toisaalta mahdotonta, koska ryhmäläiset asuvat kuka missäkin ja kaikilla on omanlaiset menot, työt ja aikataulut. Jos jokainen koostaisi jokaista esityksen vaihetta, kuluisi tähän aikaakin moninkertaisesti verrattuna siihen, että kutakin osiota tekee yhdestä kahteen henkeä. Näin jälkikäteen ajateltuna ehkä olisi voinut yrittää järjestää jonkinlaisen etäneuvonpidon ennen varsinaista ohjaussessiota. Tässäkin on toki se vaikeus, että kukin teki omaa osiotaan omalla aikataulullaan, joten jollain olisi voinut olla jo materiaalia täysin valmiina, kun taas toinen ei olisi välttämättä ehtinyt edes siinä vaiheessa aloittaa omaa osiotaan.

Mielestäni ryhmä toimi todella hyvin yhteen hiilen puhaltaen ja kaikki oikeasti osallistuivat ja tekivät. Kaikki olivat täysillä mukana ja halusivat panostaa opetustuokioon. Ongelmat johtuivat ymmärtääkseni nimenomaan siitä, ettemme esityksen tekemisen aikana olleet paljoa yhteyksissä toisiimme – emme virtualisesti, emmekä fyysisesti. Sähköpostia toki jonkin verran lähettelimme. Tämän ja muiden kokemusten valossa sanoisin, että tällaisen täysin virtuaalisen ryhmätyön tekeminen on todella haastavaa. Onneksi tässä ryhmässä jokainen otti vastuuta tasavertaisesti, eikä yrittänyt sluipata siitä, missä aita on matalin, kuten joissain muissa virtuaaliryhmissä on käynyt.

Mielestäni onnistuimme ryhmässä hyvin ottamaan haltuun aihealueen, joka oli kaikille entuudestaan aika vieras. Kuullessamme termin yrittäjyyskasvatus me kaikki kuvittelimme heti talousasioita ja yrityksen perustamista, vaikka kysehän on todellakin jostain aivan muusta. Kuten keskustelimme, termi on harhaanjohtava – kyse on kasvatuksesta, mitä tehdään varhaiskasvatuksesta lähtien. Kävimme mielenkiintoisia keskusteluja aiheesta.

Opetustuokio oli rauhallinen ja toteutui ainakin osittain niin kuin oli suunniteltukin. Kuten jo aiemmin mainitsin, aikaa tosin tuhraantui joihinkin osioihin enemmän kuin oli tarkoitus. Opetusmenetelmät olivat mielestäni onnistuneita – teoriaa on helpoin opettaa luennoimalla ja esityksen kalvot olivat mainiot. Ennakkotehtävä auttoi laskeutumaan aiheeseen, tosin osoittautui, että opiskelijat olivat ymmärtäneet tehtävän hyvin eri tavoin. Ohjeistus olisikin voinut olla selkeämpi – jatkossa näihin tulee kiinnittää enemmän huomiota. Oli hyvä, että opiskelijat saivat käyttää näitä ennakkotehtävän ajatuksiaan hyödyksi tunnin ryhmätehtävässä. Ryhmätehtävässä koen, että muutkin meidän ryhmäläiset olisivat saaneet enemmän kierrellä ryhmissä ja yrittää auttaa ryhmiä eteenpäin. Itse koin vaikeana keskeyttää jonkin ryhmän väärille poluille mennyttä keskustelua – osa kun jutteli aivan muita asioita kuin niitä, mitä oli tarkoitus. Video toimi ihan hyvin ja mielestäni videon tekstit olivat, vaikka itse sanonkin, hyvä keksintö ja auttoivat asian sisäistämistä. Videon näyttämisen aikana kysymykset olisi pitänyt olla näkyvillä jossain edessä, esimerkiksi kirjoitettuna jonnekin. Aktivoimme muita opiskelijoita kyselemällä ja ryhmätehtävällä. Jarmon esimerkki olisi avannut vielä lisää aihealuetta eli oli todella harmillista, ettei sen läpikäyntiin jäänyt riittävästi aikaa.

Videon tekeminen oli mukavaa, tosin käyttämäni ilmainen videoeditori Windows Movie Maker osoittautui toiminnoiltaan todella kapea-alaiseksi. Aloitin heti videon käsittelyn hieman väärin pilkkomalla pitkän videon erillisiin projekteihin, joita ei sitten saanutkaan helposti peräkkäin – jouduin tekemään jokaiselle videolle välitallennuksen videomuotoon, jotta sain pätkät peräkkäin. Jossain vaiheessa tallennuksia Movie Maker sähläsi videokuvan ja äänen epäsynkkaan, mutta tälle en voinut yhtään mitään, koska Movie Maker hanskasi synkkauksen ihan itse, eikä erillisiä äänityökaluja löydy. Yritin tallettaa projektia useampaan kertaan, jotta ohjelma saisi ratkottua nuo synkkaongelmat, mutta ongelma näytti vain pahenevan… Olen joskus aiemmin käyttänyt kalliimpaa videoeditoria, jolla kaikki sujui paremmin. Tämä videoeditointi oli melkoista sähellystä tuon työkalun kanssa ja muutamaan otteeseen meinasi hermot mennä… Mutta sain jonkinlaisen videon tehtyä, tosin en ole itse siihen oikein tyytyväinen. Mutta pääasia, että sisältö on hyvä, vaikka editoinnissa onkin puutteita.

Muiden ryhmien opiskelijat sisäistivät yrittäjyyskasvatuksen teeman mielestäni hyvin. Esityksessämme oli jonkin verran toistoa, mikä auttoi sisäistämään asioita. Moni tuntui saavan saman ahaa-elämyksen kuin mekin, ettei yrittäjyyskasvatus olekaan pelkkää taloutta ja yrityksen pyörittämistä – tosin ryhmäkeskusteluissa moni silti painotti hyvinä yrittäjyyskasvatuksen opetusmetodeina nimenomaan harjoitusyritysten pyörittämistä. Kuten tunnilla keskusteltiin, termi on niin harhaanjohtava, että ajatukset väkisin ohjautuvat pelkästään yrittäjyyteen.