APE2, kansainvälisyys-teeman pohdintaa

Kansainvälisyys sekä verkostot ovat keskeiset tietojenkäsittelyn osaamisalueet (mm. Mattila, K. & Karikorpi, M.) Alla oleva kuva kokoaa kansainvälisyyden kolme aspektia: opiskelijaliikkuvuus, henkilökunnan kansainvälisyys sekä kotikansainvälistyminen (Green, W. & M. Patricie 2009, s. 34; suomennos Garam, I. 2012). Opettajana voin auttaa opiskelijoita löytämään kansainvälisen harjoittelu- tai vaihto-opiskelupaikan. Voin järjestää erilaisia opintomatkoja, esimerkiksi johonkin kansainväliseen IT-alan yritykseen tai vaikka johon naapurimaahan, jos varoja riittää. Oman alan konferenssit ovat tärkeitä sekä opettajalle että opiskelijalle: tällaiseen voisi järjestää yhteisen opintomatkan, jolloin sekä opettaja että oppilaat oppivat. Konferenssin sisältöä voitaisiin käsitellä lisää kouluopinnoissa ja tehdä niiden ympäriltä esimerkiksi ryhmätöitä. Tärkeää on huomatakin nimenomaan myös opettajan kansainvälisyys eli opettajan täytyy huolehtia omasta osaamisestaan esimerkiksi kansainvälisen yhteistyön ja vaihtojen avulla. Sekä opettajien että oppilaiden kieliosaaminen on tärkeää. Opettajana voisin pitää joitain kursseja englanniksi – olenhan työelämässänikin tottunut englannin käyttämiseen. Monet IT-alan yritykset ovat kansainvälisiä ja niissä on työkielenä nimenomaan englanti, joten englanninkielisen kirjallisuuden käyttäminen opetuksessa on mielestäni tärkeää. Esimerkiksi IT-alan arvostetuista julkaisuista voisi ottaa opintoihin lähteiksi tai materiaaliksi englanninkielisiä artikkeleita – kyky hahmottaa oman alan kehitys ja kysymykset kansainvälisesti onkin yksi Garamin (2012, s. 23) mainitsemista kansainvälistymisvaatimuksista. Opiskelijoiden esseet tai muut tuotokset voitaisiin tehdä englannin kielellä ja tarkastuksen voisi hoitaa yhteistyössä englannin kielen opettajan kanssa, jotta tuotoksesta saadaan täysi hyöty. Opetuskeskusteluja voitaisiin järjestää englannin kielellä ja näin rohkaista opiskelijoita käyttämään englantia. Kielitaito ja luottamus omaan pärjäämiseen vieraalla kielellä ovat myös Garamin (2012, s. 23) tutkimusten mukaan ratkaisevia tekijöitä kansainvälisyysosaamisessa. Asenne ja halukkuus kohdata muista kulttuureista tulevia ihmisiä ovat myös tärkeitä tekijöitä (Garam, I. 2012, s. 23-24). Tähän edesauttaa osaltaan opettajan oma suhtautuminen: opettajana minun tulee suhtautua avoimesti ja kiinnostuneesti muihin kulttuureihin ja erilaisiin näkemyksiin.

Kansainvälistäminen Queenslandin yliopiston opetussuunnitelmassa (Green, W. & M. Patricie 2009, s. 34; suomennos Garam, I. 2012).

Green, W. & Mertova, P. (2009, s. 37-39) korostavat verkko-oppimisen merkitystä esimerkkeinä blogit ja Second Life. Tästä juontuivat mieleeni muunlaiset verkko-opinnot, kuten videot ja tehtävät, joita Internetistä löytyy valtavasti. Tulevassa opettajan työssäni voisin hyödyntää näitä materiaaleja ja saada tätä kautta esimerkiksi maailman arvostetuimpia luennoitsijoita ja heidän tietotaitoaan käyttöön. Tunti voisi edetä esimerkiksi niin, että näyttäisin aina jonkun pätkän jostain esityksestä ja käsittelisimme kyseistä aihetta opiskelijoiden kanssa jollain tavalla, esimerkiksi keskustelemalla tmv.

Jos ja kun tulen opettamaan kansainvälisiä opiskelijaryhmiä eli ryhmiä, joissa on opiskelijoita monista eri kulttuureista, joudun mahdollisesti kohtaamaan erilaisia haastavia tilanteita kuten mahdollisia väärinymmärryksiä tai erilaiseen opetuskulttuuriin liittyviä odotuksia ja tottumuksia. (Garam, I. 2012, s. 27.) Nämä asiat on hyvä tiedostaa. Opiskelijan kulttuuritaustan ymmärtäminen auttaa asiassa kuten myös opettajan tukiverkosto – muut opettajat tai kyseisen kulttuurin tuntevat henkilöt. Jos opetusryhmä koostuu eri kulttuuritaustat omaavista henkilöistä, on todella tärkeää saada kaikki oppilaat opiskelemaan yhdessä – sekä kantasuomalaiset että muualta tulleet. Etenkin ryhmätöiden ryhmäjaoissa pitää huolehtia, että kaikissa ryhmissä olisi mahdollisimman erilaisia oppilaita.

Garam, I. (2012, s. 37) mainitsee eräänä kansainvälisen opetuksen metodina ryhmä- ja parityöskentelyn ulkomaalaisten opiskelijoiden kanssa virtuaalisesti. Tämä olisi hieno mahdollisuus tehdä IT-alan projektia: käytännössä työskentely IT-alalla on usein nimenomaan virtuaalisen yhteistyön tekemistä jopa toisella puolella maapalloa asuvan henkilön tai tiimin kanssa. Virtuaalisella ryhmä- ja parityöskentelyllä tai kokonaisen projektin tekemisellä simuloitaisiin hyvin tulevan työelämän tilanteita. Tämä vain vaatii opettajalta kontakteja ulkomaisiin kouluihin ja yhteistyön järjestämistä tämän toisen koulun opettajan kanssa – toisin sanoen, vaatisi myös opettajalta virtuaalista yhteistyötä. Samalla opettaja kuitenkin saa kansainvälistä kokemusta ja kasvattaa omia kansainvälisiä verkostojaan.

Lähteet:

Green, W. & Mertova, P. 2009. Internationalisation of teaching and learning at the university of Queensland. A report on current perceptions and practices. Australia: The university of Queensland. Hakupäivä 7.12.2015 http://www.uq.edu.au/teach/OLT/docs/IoTL_UQ.pdf.

Garam, I. 2012. Kansainvälisyys osana korkeakouluopintoja. Tietoa ja tilastoja -raportti 1/2012. Kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskus CIMO. Hakupäivä 7.12.2015 http://www.cimo.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/cimo/embeds/cimowwwstructure/24636_Kansainvalisyys_osana_korkeakouluopintoja.pdf.

Mattila, K. & Karikorpi, M. Teknologiateollisuuden näkymät ja osaamistarpeet. Työelämän puheenvuoro. Hakupäivä 25.11.2015 http://www.hamk.fi/verkostot/Documents/TyoelamanPuheenvuoro-KalleMattila.pdf.