APE2: Kestävä kehitys -teeman pohdintaa

Aiheena kestävä kehitys on todella tärkeä - muuten lapsillamme ja lapsenlapsillamme tulee olemaan vaikea elämä. Kuten teemaryhmä sanoi: "Kun luonnonvarat loppuvat, elävät kadehtivat kuolleita"...

Tietotekniikan opetuksessa kestävä kehitys nivoutuu luontevasti sen hoksauttamiseen, mitä kaikkea on todella tarpeellista tulostaa paperille. Tärkeä on myös opettaa tulostuksen kikkoja – paperille voi tulostaa kahdelle puolelle ja esimerkiksi monta diaa samalle sivulle. Tärkeä on huomauttaa, että kaikki tietotekniset välineet ovat ongelmajätteitä, eikä niitä saa siis hävittää normaalin jätteen mukana. Oppilaiden kanssa kannattaa myös tutustua laitteiden virransäästöominaisuuksiin. (Kaurialan lukion opetussuunnitelma, tietotekniikka, s. 1.) Laitteiden sähkönkulutuksesta käytössä ja lepotilassa kannattaa puhua – varmaan kaikki eivät ole huomanneet, että esimerkiksi valmiustilassa oleva kannettava tietokone vie 18 wattia sähköä tunnissa. Suuri sähkölasku ja ekojalanjälki syntyvät, kun valmiustilassa olevia laitteita on enenevässä määrin kodissa. (Haavisto & Siirilä 2013.) Jos ja kun tulosteista jää toinen puoli tyhjäksi, kannattaa tyhjä puoli käyttää esimerkiksi kauppa- tai muun muistilistan kirjoittamiseen. Ne ovat käteviä myös esimerkiksi matematiikan laskujen laskemiseen tai muuhun opiskeluun liittyvään kirjoitteluun ja hahmotteluun.

Opiskelijoiden kanssa kannattaa keskustella aiheista kuten pilvipalveluiden tietoturva ja ympäristöystävällisyys – nämä asiat eivät ehkä olekaan niin hyvällä mallilla kuin yritykset ovat meille (ilmeisen menestyksekkäästi) mainostaneet ja kuten yleinen luulo aiheesta on. Näistä asioista on ihmeen vaikea löytää edes kriittistä tietoa. Esimerkiksi Nordic Geo Centerin blogissa on hyvät lyhyet selostukset aiheesta (kts. lähteet). Hyvää materiaalia löytyy myös TED:n sivuilta, esimerkiksi http://www.ted.com/playlists/130/the_dark_side_of_data (hakupäivä 7.12.2015). Opiskelijoiden olisi hyvä herätä pohtimaan tällaisiakin asioita, joista julkisuudessa puhutaan ihmeen vähän.

Kestävään kehitykseen kuuluu myös sosiaalinen ja kulttuurinen puoli. Sosiaalista kestävää kehitystä on mm. tasa-arvo (Suomen YK-liitto, 2015). Jokaisen oppilaitoksen, myös ammatillisten, tulee Suomessa tehdä toiminnallinen tasa-arvosuunnitelma, jossa kartoitetaan oppilaitoksen tasa-arvotilannetta ja mahdollisia ongelmia, tehtyjä toimenpiteitä ja niiden tuloksia sekä tarpeellisia toimenpiteitä jatkossa. (Opetushallitus,  2015b.) Tasa-arvosuunnitelma koskee ainoastaan naisten ja miesten välistä tasa-arvoa, minkä on minusta ihmeellistä. YK:n määritelmän mukaan tasa-arvoon kuuluu ”kaikkien ihmisten samanarvoisuus riippumatta ihmisen yksilöllisistä tekijöistä kuten kansallisesta alkuperästä, rodusta, väristä, sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta, kielestä, uskonnosta, poliittisesta mielipiteestä, yhteiskunnallisesta asemasta tai varallisuudesta” (Suomen YK-liitto, 2015). Perustuslaki huomioi kyllä nämä kaikki puolet, mutta tasa-arvolaissa keskitytään ainoastaan naisten ja miesten väliseen tasa-arvoon (Sosiaali- ja terveysministeriö, 2015).

Opetushallitus (2015a) käsittelee eettisesti kestävää arviointia, mikä mielestäni on osa sosiaalista kestävää kehitystä opetuksessa. Vaikka eettinen kestävä arviointi on sijoitettu sivustolla perusopetuksen alle, pätevät samat ohjeet mielestäni myös ammatilliseen opetukseen, muistaen vain, että ammatillisessa koulutuksessa arvioidaan osaamista. Arvioinnin arvoja ovat ”reiluus, oikeudenmukaisuus, läpinäkyvyys, motivoivuus oppimiseen sekä pysyvyys ja osuvuus”.  Oppimispalaute tulee saada omien ansioiden mukaan, jokaisella oppilaalla pitää olla mahdollisuus onnistua ja jokaisen oppilaan tulee tietää arvioinnin perusteet. Tärkeänä pidän huomautusta siitä, että arvioinnilla tuetaan tulevaisuutta (feedforward), eikä ainoastaan tuomaroida mennyttä (feedback). Arviointi ei saa olla sattumanvaraista ja arviointimenetelmät pitävät olla oikeita ja niitä tulee käyttää oikeisiin kohteisiin. (Opetushallitus 2015b.)

Oppilaan täytyy olla mahdollista esittää osaamisensa eri tavoin – esimerkiksi sekä kirjallisesti että suullisesti tai konkreettisesti tekemällä. Tärkeintä on nimenomaan se, että oppilas pääsee esittämään osaamisensa – keinot tämän osoittamiseen voivat olla erilaisia. Jatkuva palautteen antaminen niin, että oppilaalla on mahdollisuus parantaa suoritustaan ja osaamistaan, on eettisesti tärkeää. Oppilas tulee nähdä itseisarvoisena yksilönä, ei pelkkänä arviointitoimen kohteena. Arviointi ohjaa sitä, miten oppilaat opiskelevat. Tältäkin kannalta on tärkeää, että opettaja rohkaisee oppilaita itsearviointiin, käyttää erilaisia arviointimenetelmiä monipuolisesti sekä pyrkii kannustamaan oppilasta käyttämään omia vahvuuksiaan ongelmien ratkaisemiseksi. Näin oppilasta autetaan autonomiseksi ongelmanratkojaksi. (Opetushallitus 2015a.)

Sekä arvioinnissa että opetuksessa tulee kunnioittaa oppilaan autonomiaa eli itsemääräämisoikeutta. Tämän vuoksi esimerkiksi arviointiperusteiden tulee olla julkisia ja oppilaita tulee kannustaa itsearviointiin. Palautteen tulee olla kannustavaa, eikä oppilaita saa esimerkiksi manipuloida arvioinnin avulla. Arvioinnissa tulee välttää haitan tekemistä eli se ei saa nujertaa tai taannuttaa oppilasta. Oppilas ja hänen yksilölliset tarpeensa tulee huomioida. Oikeudenmukaisuus tarkoittaa, että arviointi suhteutetaan paitsi opetussuunnitelman tavoitteisiin, myös oppilaan omaan tasoon ja edistymiseen. Oppilaita ei siis tule arvioida keskenään, eikä opiskelusta tule muodostua kilpailua oppilaiden kesken. Hyvä huomio on se, ettei tasapuolisuus tarkoita sitä, että kaikkia arvioidaan täsmälleen samalla tavalla huolimatta etnisestä taustasta tai erityisen tuen tarpeesta. (Opetushallitus, 2015.) Tärkeintä on jälleen muistaa osaaminen ja nimenomaan sen arviointi – miten opiskelija pystyy parhaiten osoittamaan osaamisensa.

Kulttuurinen puoli kestävässä kehityksessä tuntuu olevan asiantuntijoillekin vaikea määritellä (kts. esim. Soini 2013). Monissa kestävän kehityksen määrittelyissä kulttuuri on sivuutettu tai se on nähty osana sosiaalista ulottuvuutta. Soini (2013, s. 19) huomauttaa, että kulttuuri tuo kestävään kehitykseen sosiaalisen aspektin lisäksi arvot, luovuuden sekä tiettyyn aikaan ja paikkaan sitoutuvan kehityksen. Kulttuurinen kestävä kehitys voisi opetuksessa olla samoja asioita, joita käsittelin blogissani Kansainvälisyys-teeman pohdintaa eli kansainvälistä vuorovaikutusta ja verkostoja. Kulttuurinen kestävä kehitys nostaa kuitenkin esille myös paikallisen kulttuurin – sitä ei tule unohtaa ja siirtää sivuun, vaan myös sitä tulee vaalia. Itseään ja omaa kulttuuriaan ei saa hukata. Soini (2013, s. 23) kehottaa edistämään nuorten kulttuurista ”lukutaitoa” ja kannustaa nuoria pohtimaan, mitä arvokasta käytännöissämme tai fyysisessä ympäristössämme on ja miksi. Tärkeä on muistuttaa myös siitä, että vaikka ongelmat (ympäristö, köyhyys, epätasa-arvo jne.) voivat ahdistaa, kehityksen suuntaan voi vaikuttaa.

Laine, M. (2013, s.) on listannut kulttuurisen kestävän kehityksen kasvatuksellisia näkökulmia. ATK-tunneilla huomioitavaksi soveltuisivat mielestäni seuraavat (suluissa omia vinkkejäni opetukseen):

Ympäristökasvatus

-        -  ekologiset arvot (esim. laitteiden virrankulutus)

Kuluttajakasvatus

-       -   kierrättäminen (esim. laitteiden kierrätys)

-        -  resurssien rajallisuus (esim. fyysiset laitteet: kuinka usein kannattaa uusia?)

Sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen liittyvä kasvatus

-         - ihmistenvälinen ja rauhanomainen yhteiselo (esim. ryhmätyöt, kansainvälinen verkostoituminen)

Kulttuuriset oikeudet huomioiva kasvatus

-         - monikulttuurisuus (esim. kansainvälinen verkostoituminen, kotikansainvälisyys)

Tunnekasvatus

-         - kokemuksellisuus (monikanavainen opetus, itse tekeminen)

-         - kokemus siitä, että on hyväksytty (opettajan hyväksyntä)

-         - tuen, kannustuksen ja arvostuksen jakaminen ja vastaanottaminen (esim. vertaisarviointi, opettajan antama tuki, kannustus ja arvostus)

Tapakasvatus

-         - toisen kohtaamiseen liittyvät taidot (esim. tunnilla toimiminen, tervehtiminen jne.)

-         - dialogisuus (esim. keskustelu asioista pienryhmissä)

Osallisuuteen ja vaikuttamiseen ohjaava kasvatus

-         - vapauksien ja vastuun tiedostamiseen kasvattaminen (esim. toimiminen verkkoyhteisöissä)

-         - yhteistoiminnallinen oppiminen (esim. ryhmätyöt)

 

Lähteet:

Haavisto, A. & Siirilä, M. 2013. Sähkölaitteen lepotila ei välttämättä säästä lompakkoa. Yle uutiset. Hakupäivä 7.12.2015 http://yle.fi/uutiset/sahkolaitteen_lepotila_ei_valttamatta_saasta_lompakkoa/6548550.

Kaurialan lukion opetussuunnitelma, tietotekniikka. Hakupäivä 7.12.2015 https://www.kktavastia.fi/materiaali/sites/4/tietotekniikka.pdf

Laine, M. 2013. Kulttuurin saamat merkitykset kestävää kehitystä edistävän kasvatuksen näkökulmasta.  Teoksessa Toivanen, P. (toim.) 2013, s. 26-39. Kestävä kasvatus – kulttuuria etsimässä. Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seuran julkaisuja 6. Helsinki: Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura. Hakupäivä 18.12.2015 http://www.kulttuuriperintokasvatus.fi/wp-content/uploads/2015/04/Kestava_kasvatus.pdf.

Nordic Geo Center Oy:n blogi. 8.11.2013. Pilvitehtaat ja palvelinfarmit. Hakupäivä 7.12.2015 http://www.geocenter.fi/blogi/pilvitehtaat-ja-palvelinfarmit/.

Nordic Geo Center Oy:n blogi. 19.2.2014. Pilvipalvelut ja IPR:ät. Hakupäivä 7.12.2015 http://www.geocenter.fi/blogi/pilvipalvelut-ja-iprat/

Opetushallitus, 2015a. Milloin arviointi on eettisesti kestävää. Hakupäivä 10.12.2015 http://www.oph.fi/saadokset_ja_ohjeet/ohjeita_koulutuksen_jarjestamiseen/perusopetuksen_jarjestaminen/perusopetuksen_oppilaan_arviointi/milloin_arviointi_on_eettisesti_kestavaa.

Opetushallitus, 2015b. Toiminnallinen tasa-arvosuunnittelu oppilaitoksissa. Hakupäivä 10.12.2015 http://www.oph.fi/saadokset_ja_ohjeet/ohjeita_koulutuksen_jarjestamiseen/toiminnallinen_tasa_arvosuunnittelu_oppilaitoksissa.

Soini, K. 2013. Kestävä kehitys ja kulttuuri. Teoksessa Toivanen, P. (toim.) 2013, s. 12-25. Kestävä kasvatus – kulttuuria etsimässä. Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seuran julkaisuja 6. Helsinki: Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura. Hakupäivä 18.12.2015 http://www.kulttuuriperintokasvatus.fi/wp-content/uploads/2015/04/Kestava_kasvatus.pdf.

Sosiaali- ja terveysministeriö, 2015. Lainsäädäntö. Hakupäivä 10.12.2015 http://stm.fi/tasa-arvo/lainsaadanto.

Suomen YK-liitto, 2015. Tasa-arvo. Sosiaalinen kestävä kehitys. Hakupäivä 10.12.2015 http://www.ykliitto.fi/yk70v/sosiaalinen/tasa-arvo.