Ja sitten hypättiin keskelle merta!

Eli oppia opetusharjoittelusta

Opetusharjoittelu on nyt takana. Iso urakkahan se oli, kuten olin muilta kuullut, ja todella paljon kyllä opin sekä itsestäni ja opiskelijoista että tietotekniikan opettamisesta ja opettamisesta yleensä. Huomasin myös paljon asioita, joita tarvitsee vielä harjoitella ja opiskella, jos joku päivä opettajaksi pääsen. Mutta kukaanhan ei ole seppä syntyissään – kuten ohjaajani sanoi, opettajana oppii joka päivä uutta! Ja toden totta, kyllä opinkin. Sain opetusharjoittelusta positiivista palautetta ohjaajiltani, mutta toki kehitettävääkin löytyy. Tässä blogikirjoituksessa pohdin niitä asioita, jotka jäivät itseäni kurssin pitämisen jälkeen mietityttämään.

Tuhannet kiitokset ohjaajille tuesta ja avusta matkan varrella! Kävimme todella antoisia keskusteluita opettamisesta ja sain paljon pohdittavaa. Ja kiitokset AMOK:n tuutorille, joka on myös ollut isona apuna ja turvana ja tarpeen vaatiessa tuuppinut oikeaan suuntaan!

Opetusharjoittelun suoritin Raahen ammattiopistossa opettaen ensimmäisen vuoden ravintola-alan opiskelijoille tietotekniikkaa. Opiskelijoita tietotekniikan kurssilla oli 16. Ryhmän opettamisessa oli monenlaisia haasteita. Neljä opiskelijaa on maahanmuuttajia ja puhuvat vielä huonosti suomea. Tunnin ajankohta oli iltapäivisin ja oppilailla oli takana rankka päivä keittiöllä valmistaen ruokaa opetusravintolaan. Moni oli siis tunneilla väsyksissä, eivätkä he jaksaneet lähteä esimerkiksi keskusteluihin mukaan. Muutenkin ryhmä on vetäytyvä, saati sitten väsyneenä. Ohjaajat kertoivat, että helpointa tällaisten aineiden opettaminen olisi aamupäivällä ja niin opetus pyritään yleensä järjestämäänkin, mutta tällä kertaa se ei ollut mahdollista.

Ennen kurssin alkua lähetin opiskelijoille alkukyselyn, jolla pyrin kartoittamaan heidän tietoteknisiä taitojaan. Tein kyselyn netissä ilmaisella kyselyohjelmalla ja lähetin linkin kyselyyn sähköpostitse – näin jo kysely osaltaan testasi opiskelijoiden tietoteknistä osaamista. Ensimmäinen vaikeus tuli siinä, ettei kaikilla opiskelijoilla ollut käytössä sähköpostia. Suurin osa ei käyttänyt koululta saatua Office 365:n sähköpostia tai ollut edes kokeillut sitä – kaikki eivät edes tienneet, että heillä olisi tällainen sähköposti käytettävissä, vaikka he olivat opiskelleet jo melkein vuoden! Onneksi keräsin oppilailta sähköpostiosoitteet lapulle – jos olisin laittanut kyselyn suoraan koulun sähköpostiosoitteisiin, olisi jäänyt alkukyselyvastaukset saamatta! Kyselyyn vastasivat melkein kaikki – ainoastaan kaksi (juuri ne, joilla ei ollut ollenkaan käytössä sähköpostia) jätti vastaamatta.

Alkukyselyn perusteella tiesin kurssia suunnitellessani, että iso osa ryhmän opiskelijoista käyttää yllättävän vähän tietokoneita – puolet vastanneista kertoi käyttävänsä tietokoneita vähemmän kuin joka viikko. Kurssin tietokonesovelluksista vain Word oli satunnaisessa käytössä ja Exceliä oli harva edes koskaan kokeillut. Sosiaalinen media oli tutumpi, sillä Facebook tai muu vastaava oli kaikilla vastaajilla käytössään. Vastausten perusteella otaksun, että opiskelijat käyttävät ainakin Facebookia kännykässään, moni myös varmaan sähköpostia.

Huomasin jo käydessäni tutustumassa oppilaisiin heidän ryhmäohjaajansa tunnilla, että ryhmä on hiljainen ja hieman sisäänpäin kääntynyt. Yritin koko kurssin ajan saada heitä esimerkiksi keskustelemaan sekä yhdessä että pienissä ryhmissä, mutta käytännössä en saanut heistä oikein mitään irti. Pienryhmäkeskusteluihin he eivät kerta kaikkiaan lähteneet – kaikki vain istua pönöttivät, eivätkä tehneet elettäkään alkaakseen keskustelemaan kenenkään kanssa, edes sen vieressä istuvan kaverin. Ihan kuin he eivät olisi ymmärtäneet, mitä sanoin. Jos yritin kysellä koko ryhmältä, ainoastaan yksi ja sama oppilas yleensä vastasi. Jos hän oli poissa, kaikki istuivat ihan hiljaa. Tai jos jotain sanottavaa oli, ei se ainakaan liittynyt mihinkään kysymääni. Sinnikkäästi yritin viimeiseen tuntiin asti herättää keskustelua, mutta silti tuntui, että yrityksistä huolimatta ryhmä sulkeutui vielä enemmän loppua kohti. En tiedä, muuttuisiko tilanne, jos saisin pitää heille lisää kursseja tai jos ajankohta tunneille olisi ollut eri – iltapäivät ovat kuulemma vaikeita etenkin tämän ryhmän kanssa. Tietokoneharjoituksia he onneksi tekivät ihan mielellään.

Toiseksi viimeinen tunti oli minulle todella vaikea – siihen jotenkin kulminoitui vaikeus saada oppilaita mukaan. Aiheena tunnilla oli Tekijänoikeus-, tietoturva- ja tietosuojaohjeita ja -määräyksiä. Tunnin alussa katsoimme tekijänoikeuteen liittyvän videon, oli tarkoitus keskustella aiheesta ja sitten käydä läpi tietoturva-asioita välillä myös keskustellen. Tuntui, että opiskelijat eivät olleet ollenkaan mukana, vaan tekivät vain omia juttujaan koneilla. Yritin alussa – tuloksetta – herätellä heitä omista jutuista yhteisen aiheen pariin. En saanut heitä mukaan mihinkään keskusteluihin, vaan kysymykseni kaikuivat kuuroille korville. Edessäni oli opiskelijoita, jotka joko tuijottivat tyhjin silmin eteensä tai värkkäsivät jotain (kotiharjoituksia tai omia juttuja) tietokoneilla. Yritin tunnin alussa saada heitä jos milläkin tavalla keskittymään ja keskustelemaan, mutta lopulta ahdistuin ja vain paasasin teoriaa menemään ajatellen, etteivät he kuuntele vaikka puhuisin läpiä päähäni. Ehkäpä olisikin pitänyt puhua hetki puuta heinää ja katsoa, olisiko kukaan reagoinut? Tunnin lopussa opiskelijoiden oli tarkoitus kirjoittaa oppimiaan asioita OneNote-muistiinpanoon. Oppilaiden tehdessä muistiinpanoja kuulin vain valitusta, että kaikki oli entuudestaan tuttua.  Tunnin loputtua olin ihan rikki-poikki-masentunut – ”ei tästä tule yhtään mitään”. Myöhään illalla rauhoittuneena kävin lukemassa opiskelijoiden muistiinpanoja – niiden, jotka olivat ne palauttaneet. Yllätys oli suuri, kun ainakin muutama opiskelija oli selvästi kuunnellut ja heillä oli jopa paljon sanottavaa aiheeseen liittyen! Toisaalta tämä piristi, mutta toisaalta tuli hieman katuva olo, kun tunsin paasanneeni tunnilla.

Kuten yllä olevasta huomaa, ryhmälle oli todella vaikea opettaa niin sanottua teoria-ainesta. Aiheet olivat todella tärkeitä – kuten yksityisyyden suoja sekä turvallinen internetin käyttö ja verkko-maksaminen – mutta en vain tuntunut löytävän viisasten kiveä, miten oppilaat saisi niihin mukaan. Ryhmän tuntien en uskaltanut lähteä kokeilemaan mitään ryhmätöitä, koska ajattelin, etteivät he jaksaisi panostaa tarpeeksi, eivätkä siis oppisi tärkeitä asioita. Mutta ehkäpä olisi pitänyt kokeilla? Toisaalta kurssilla oli aika vähän tunteja – en tiedä, olisiko ehditty käydä silloin kaikkea läpi. Jo nyt osa opiskelijoista koki tehtävää olevan ihan liikaa – lienee tämä näkyy siinä, että kaikilta paitsi yhdeltä puuttui tehtäväpalautuksia vielä kaksi viikkoa kurssin loppumisen jälkeen!!

Kurssilla oli aihealueita mielestäni todella paljon ja aikaa toisaalta vähän. Moni opiskelija oli vielä kurssin loppupuolellakin sekaisin eri systeemeistä – mikä on Office 365 ja mistä sinne mennään, mistä löytyy OneNote, mikä on Moodle ja miten sinne pääsee jne. Yritin monen tunnin alussa kertailla asioita ja muistuttaa esimerkiksi näistä asioista, mutta silti ne tuntuivat ongelmallisilta. Jälkiviisaana, alkutunnilla olisi pitänyt vielä selkeämmin käydä läpi kaikki eri systeemit peräkanaa ja selvittää, mihin mitäkin käytetään jne. Selkeyttä olisi siis pitänyt olla vielä enemmän, vaikka ennen kurssia luulin suunnitelmien ja materiaalien olevan kunnossa. Yllättäen näytti, että opiskelijoilla oli täysi työ kurssin aiheiden opiskelussa ja oppimisessa. Nuoret eivät siis olekaan niin diginatiiveja kuin mediassa aina hehkutetaan.

Kurssia pitäessäni huomasin monenlaisia asioita, jotka tekisin eri tavalla, jos saisin opettaa sen uudelleen – kuten yllä olevista jutuistakin huomaa. Teettämissäni harjoituksissa on joitain asioita, joita parantaisin. Kaikki tulisi olla todella selkeää, koska näyttää siltä, etteivät opiskelijat jaksa lukea ohjeita. Harjoituksen lopetukseen tulisi kiinnittää huomiota – esimerkiksi Excel-tuntitehtävän viimeinen osio olisi pitänyt olla tehdyn Excel-kaavan testaaminen. Nyt yllättävän moni ei ollut käyttänyt kaavioita, vaan vain kirjoittanut numerot taulukkoon. Tietokoneohjelmien käytön opettaminen on haastavaa ja siihen minun tulisi vielä perehtyä – mitä ja miten opiskelijat kannattaa perehdyttää ohjelman käyttämiseen. Etenkin Excel-ohjelman käyttö oli haastavaa, koska se oli outo kaikille opiskelijoille. Toisaalta opiskelijoiden tulisi oppia itse selvittämään asioita, toisaalta taas ei kannattaisi heti heittää keskelle mertakaan uimaan. Olisi hyvä päästä seuraamaan, miten muut opettavat tietotekniikkaa ummikoille.

Sain palautetta ohjaajiltani, että minun olisi tullut eriyttää opetusta. Näin jälkeenpäin ajateltuna niin tietenkin olisikin. Tässä näkyy kokemattomuuteni opettajana – vaikka huomasin jo ennen kurssia ryhmään tutustuessani, että tieto-taitojen suhteen opiskelijoissa on todella suuria eroja suomen kielen taidoista tietokoneen käyttöön, en siltikään ymmärtänyt ajatella eriyttämistä. Enkä vieläkään ymmärrä, miten sellainen käytännössä tehtäisiin eli tässä on minulle suuri oppimisen ja opettelun paikka. Täytyy siis alkaa kaivella opetuskirjallisuudesta menetelmiä ja ajatuksia opetuksen eriyttämiseen liittyen. Lisäksi pitäisi yhä miettiä keinoja siihen, miten sisäänpäin lämpiävän ryhmän saisi mukaan.

Tein kurssin puolivälissä Excel-taulukon, johon oli koottu kaikki kurssisuoritukseen vaikuttavat asiat, koska jotkut opiskelijoista sanoivat kurssin olevan jotenkin sekava. Sekavuus johtui osaltaan kurssilla opetettavien aiheiden moninaisuudesta ja siitä, että vaadin kaikkien kolmen harjoitustyön palauttamista eri tavoilla – tämä siksi, että opiskelijat varmasti joutuisivat käyttämään kaikkia kurssin ohjelmia. Ohjeistin opiskelijoita merkitsemään kurssisuoritustaulukkoon OK aina sen tehtävän kohdalle, jonka ovat tehneet ja palauttaneet, ja toisaalta tuntien kohdalle, jolla ovat olleet tai jolta ovat palauttaneet poissaolotehtävät. Jälkiviisaana tämä taulukko olisi ollut hyvä tehdä jo heti kurssin alussa – se olisi helpottanut myös omaa seurantaani. Taulukosta opiskelijat olisivat saaneet heti myös hyvän yleiskuvan kurssista ja mitä sen suorittaminen oikeasti vaatii. Yritin monella tunnilla näyttää tuntiseurantataulukkoa ja selventää sen käyttöä, mutta ilmeisesti monikaan opiskelija ei sitä ottanut käyttöön. Arvelen näin, koska pari viikkoa viimeisen tunnin jälkeen ainoastaan yksi opiskelija kuudestatoista oli suorittanut kaikki kurssitehtävät! Ainoastaan yksi oli siis saanut suoritettua kurssin kokonaisuudessaan! Tämä oli minulle todella suuri yllätys. Yritin muistuttaa asioista myös sähköpostitse, mutta silti opiskelijat eivät olleet hoitaneet suorituksia loppuun, eikä kukaan edes tarkistanut, puuttuuko heiltä vielä jotain. Kyselin asiasta ohjaajalta ja hänen mukaansa opiskelijoiden tulisi itse selvittää, mitä kurssisuorituksesta vielä uupuu. Olen kuullut, että etenkin nuorilla kurssit jäävät roikkumaan vaillinaisten suoritusten vuoksi, mutta en osannut odottaa näin huonoa tilannetta – kuvittelin, että saisin suurimman osan arvioitua ajallaan ja muutama opiskelija jäisi ilman kurssisuoritusta tässä vaiheessa. Toisin kävi… Jos pääsen vielä opettamaan joku päivä, ehkä huomaan keinoja, joilla pystyn varmistamaan ettei näin kävisi. Koetin kyllä parhaani mukaan selvittää, mitä asioita pitäisi tehdä. Yritin myös tarjota apuani opiskelijoille heti alusta lähtien niin, että he voisivat tunnin jälkeen kysyä neuvoa. Mutta kukaan ei tarttunut tähän apuun. Tuntui, etten saanut otetta opiskelijoihin, vaikka mitä yritin. Ohjaajani kertoikin jossain vaiheessa, että moni opiskelija ei tule saamaan suoritusta tästä kurssista ensimmäisellä yrittämällä ja ettei se ole minun vikani. Aika masentavaa sinänsä…

Kurssin aikana päädyin lopulta tekemään koko kurssin Moodleen, jotta kaikki ohjeistukset ja materiaalit olisivat yhdessä paikassa koottuna. Sieltä löytyivät siis kaikkien tuntien materiaalit ja poissaolotehtävät sekä kaikkien harjoitustöiden ohjeet. Ohjaajalta sain palautetta, että Moodlen kurssi on todella selkeä ja että sieltä opiskelijoiden on helppo tarkistaa asioita. Mutta opiskelijoilta saamani palaute oli juuri päinvastainen! Moodlen sisältö oli heidän mielestään sekava, eivätkä he tienneet esimerkiksi mikä sisällöstä on jo läpikäytyä ja mikä on vielä tulevaa. Kurssi tuntui siis vaativan kokonaisuudessaan todella paljon opiskelijoilta. Ehkäpä aihealueita oli heille vain liikaa, ottaen huomioon se, että harva heistä käytti paljon tietokoneita.

Varsinaisia kurssiarviointeja en päässyt antamaan kuin yhdelle oppilaalle, koska kuten mainitsin, ainoastaan yksi palautti kaikki kurssitehtävät onnistuneesti. Ohjaajat hoitavat loppuun kurssisuoritukset niiltä opiskelijoilta, jotka kurssin nyt aikovat loppuun saattaa – aika moni pääsisi kurssin pienillä jutuilla kunnialla loppuun. Arviointi on minulle yhä vielä todella vaikeaa ja aikaa vievää. Vasta nyt ymmärsin sen, että arviointiskaala 1-3 on itse asiassa armollinen – parhaan arvosanan 3 saa, jos suoritukset ovat 80 prosenttisia. Itse olen tottunut arviointeihin 4-10 (peruskoulu ja lukio) sekä 1-5 (yliopisto) ja näissä parhaita arvosanoja (10 tai 5) ei kovin helpolla saa. Ajatusmallin muuttaminen teetti työtä tällaiselle täydellisyyden tavoittelijalle… Mutta lopulta se sinne upposi.

Kaiken kaikkiaan siis opin jälleen kerran, että opettaminen on todella haastavaa ja ettei sitä voi oppia tekemään hyvin kuin ajan kanssa käytännön työssä. Teoria ja menetelmät ovat tietenkin todella tärkeitä, mutta vasta käytäntö harjaannuttaa niiden soveltamiseen. Tärkeää on varmasti kerrata teoriaa opetuksen lomassa (jos sille aikaa vain jää), jotta teorian hyvät jutut valuisivat myös sinne käytäntöihin - opettajakaan ei pysty kaikkea heti huomioimaan käytännössä, vaikka kuinka haluaisi. Opettaessa oppii varmasti aina ja koko ajan uutta ja huomaa uusia asioita, joihin tulee kiinnittää huomiota.

Nostan hattua kaikille opettajille ja etenkin yläasteen ja ammattikoulun opettajille – he ovat todella haastavassa tehtävässä kasvavien ja kipuilevien, omaa suuntaa etsivien nuorten parissa. Opettajat ovat todella kesälomansa ansainneet – muun vuoden aikana kädet ovat töitä täynnä!